Wiersz o Europie
Europa to wielki kraj, idę przez niego bez celu, tam, gdzie mam przyjaciół
idę przez lustro, w cieniach rzucanych na ziemię latem
spod kasztanowca i spod świerku wychodzę cała w ziarnach pyłku
i żywicy
zima zostawia treny swojej sukni w bramach, na polach, które wschodzą słońcem
i na przechodniach, z których każdy w swoim sercu nosi
wezwanie do miłości.
Europa to jeden kraj; jej serce czasami pełne jest wiatrów
w szarym oku zawieruchy
robimy na drutach rękawiczki i szaliki, z czułością
przywodzącą na myśl matkę,
jak sowy strzepujące ze swych skrzydeł sny
w źrenicach przechodniów odbija się dom,
w źrenicach siedzących przy oknach – droga
gdy Europa jest jak zimny dzień, w którym ktoś zapomniał
o historii, i myśli, że sam jest najważniejszy
zimny dzień, w którym nie oddajemy władzy zapomnieniu:
podajemy sobie książkę, dłoń, kubek gorącej herbaty
a rano dzwony biją w nas, na morzu, i w korytarzach światła.
Przełożyła Anna Buncler
Eurooppa
Eurooppa on suuri maa jonka läpi kuljen päämäärättä, kohti ystäviä
kuljen peilin läpi, kesän varjoissa
hevoskastanjan ja kuusen alta, peityn siitepölyyn ja pihkaan
ja talven laahukset jäävät porttikongeihin, aurinkoa työntäviin peltoihin
ja kulkijoihin jotka ovat kaikki omassa sydämessään,
tervetulleita omaan sydämeensä.
Eurooppa on yksi maa jonka sydän on joskus täynnä tuulta
ja myrskyn harmaassa silmässä
me neulomme sormikkaita ja kaulureita niin hellästi
että jokainen muistaa äitinsä,
miten pöllöt pyyhkivät unia siivillään
ja kulkijoiden silmissä siintää koti,
ikkunan ääressä istuvien silmissä siintää kulkeminen
kun Eurooppa on kylmä päivä jossa joku on unohtanut
historian ja luulee itseään tärkeämmäksi
kylmä päivä jossa ei anneta periksi unohdukselle:
ojennetaan kirja, käsi ja kuumaa juotavaa
aamun kellot soivat otsassa, merellä, valon käytävillä.
Lennuk petab ära – näib, et kõik Euroopa maad on väikesed
ning kõikjal on üks ja seesama:
õdusad lennujaamad Chaneli-lõhnaliste tax freedega;
ootesaalidega, kus kuulatakse kõrvaklappidest samu laule
ja näpitakse sarnaseid nutitelefone, olemata seal, kus ollakse;
lahkete EU-tähtedega väravatega,
kust väljudes sõidetakse betoonist ja klaasist tänavaid pidi linna,
mille südames peitub peotäis vanu kauneid kirikuid ja sildu, mis imekombel jäid viimasest sõjast puutumata.
Ja WiFi-kleepsuga hotelliukse kõrval ajab end sillutisekivide vahelt välja tagasihoidlik teeleht – seesama, millega vanasti peatati verejooksu.
Plantago major – igal maal isemoodi nimega –
toimib praegugi.
Alle de mennesker der ikke kender i går
Alle de mennesker der har glemt hvor de kom fra
Alle de mennesker der har tabt deres nøgler
Alle de mennesker der ikke må være i klubben
Alle de mennesker der ikke kan være på spidsen af min pen
Alle de mennesker der følger angstens strategi
Alle de mennesker der går forbi hinanden
Alle de mennesker der lukker sig inde og smider nøglen væk
Alle de mennesker der kommer til tiden men ikke når frem
Alle de mennesker der ikke vil opleve i morgen
Alle de mennesker der bliver skønt toget venter
Alle de mennesker der venter i sneen men porten er lukket
Alle de mennesker der ikke kan være hvor de er
Katariina Vuorinen, urodziła się w 1976 w Janakkala, jest fińską poetką. Jej pierwszy tom Edith pocałowała mnie we śnie w 2001 był kandydatem do Literackiej Nagrody Helsingin Sanomat. Trzeci zbiór wierszy Żony i domowy ptak był nominowany do Tiiliskivi Prize w 2011 roku. Katariina Vuorinen przewodniczyła Związkowi Literatów Centralnej Finlandii w latach 2008-2013.
Katariina Vuorinen, s. 1976 Janakkala, on suomalainen runoilija. Hänen esikoisteoksensa Edith suuteli minua unessa oli vuonna 2001 ehdokkaana Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kolmas runokokoelma Rouvien ja lintujen talo oli ehdolla Tiiliskivi-palkinnon saajaksi vuonna 2011. Vuorinen toimi Keski-Suomen Kirjailijat ry:n puheenjohtajana vuosina 2008–2013.
Anna Buncler, wykładowca na Uniwersytecie Warszawskim, prowadzi zajęcia z gramatyki opisowej języka fińskiego oraz seminaria językoznawcze na studiach licencjackich i magisterskich. Z wykształcenia hungarystka, od kilkunastu lat specjalizuje się w języku fińskim. Przetłumaczyła na język polski dwie powieści fińskojęzyczne: Prawdę Riikki Pulkkinen (Noir sur Blanc, 2012) oraz Laurę J.K. Johansson (Wydawnictwo Literackie, 2014). Kocha konie, uprawia jogę. Weganka.
Anna Buncler, opettaa suomen kielitiedettä ja pitää kielitieteen kandidaatti- ja maisteritason seminaareja Varsovan yliopistossa. Hän valmistui unkarin kielen ja kulttuurin laitoksesta, mutta hän on erikoistunut suomen kielen opintoihin. Hän käänsi puolan kielelle kaksi suomalaista romaania: Riikka Pulkkinen, Totta (Noir sur Blanc, 2012) ja J.K. Johansson, Laura (Wydawnictwo Literackie, 2014). Hän rakastaa hevosia ja joogailua. Vegaani.